Työterveyslääkäri ehdotti minulle lihavuusleikkausta joskus viime syksynä. 

Leikkauksilla on saatu hyviä tuloksia aikaan ja uskon, että minuakin se voisi auttaa. Olen aina suhtautunut lihavuusleikkauksiin positiivisesti, koska hoidetaanhan esim. maksakirroosiakin, vaikka ihminen olisi ihan itse hankkinut sen ryyppäämällä. Leikkaukset eivät ole mikään pikkujuttu, vaan niihin liittyy paljon kaikenlaisia riskejäkin. Silti olen kiinnostunut leikkauksesta.

Siihen liittyy vaan sellainen pikkujuttu, että ennen siihen pääsemistä pitäisi laihduttaa aika iso määrä kiloja. Itseni tuntien se ei onnistu. Ei ole olemassa sellaista motivaattoria, joka saisi minut laihtumaan. Yhden ainoan kerran elämässäni olen onnistunut laihtumaan lähes 10 kg ja silloin syynä oli ihastus. Olin aivan kuolettavan ihastunut yhteen tyyppiin ja ihastus sai minut unohtamaan esim. karkinsyönnin ja käymään uimassa huikean pitkiä lenkkejä säännöllisesti. Tuohon aikaan olin vielä alaikäinen ja kuljin joka paikkaan pyörällä, joten arkiliikuntaa tuli väkisinkin paljon. Nykyisin liikunta koostuu autoon kävelemisestä ja roskapussin viemisestä. "Jee."

Ihastus kesti hetken ja hiipui pois. Sen jälkeen paino onkin noussut viitisenkymmentä kiloa. Herranjumala! Yhden keskivertonaisen verran!!